Korkeakoulujen aloituspaikkojen lisääminen on kiinni perusrahoituksesta, ei tuplamaistereista

Aiemmasta opiskelupaikasta luopuminen on kyseenalainen toimi suhteessa valtioneuvoston esittämään tavoitteeseen koulutustason nostosta. Taustaoletuksena säännössä on, että passiivisen opiskelijan kirjoilla oleminen olisi pois uuden opiskelijoiden aloituspaikasta. Käytännössä yliopistojen koulutusohjelmat kuitenkin päättävät aloituspaikkansa itse, eikä päätöksentekoa tehdä kirjoilla olevien opiskelijoiden, vaan opetuksen resurssien perusteella.

Korkeakoulutus tunnetaan suomalaisessa yhteiskunnassa tapana saavuttaa yksilölle korkeampi elintaso, mutta myös edistää tiedettä ja yhteisön osaamistasoa. Maailman kriisien monimutkaistuessa poikkitieteellisten tutkintojen tarve on noussut, jotta uusista ilmiöistä voidaan muodostaa ymmärrettäviä kokonaisuuksia. Yhä useampi maisteriopiskelija haluaa laajentaa ymmärrystään maailmasta täydentämällä opintojaan tiedekuntien välillä, esimerkiksi pro gradu -tutkielmansa aihetta pohtiessaan. Yliopistot ovat lisänneet poikkitieteellisiä kursseja ja tutkintoja tiedekuntien välille vastatakseen tähän kysyntään, ja ne ovat osoittautuneet suosituiksi.

Nykyisessä hallitusohjelmassa tavoitellaan koulutustason nostoa lisäämällä korkeakoulujen aloituspaikkoja. Samalla kuitenkin korkeakoulujen valtionrahoitusta on leikattu 7 miljoonaa euroa. Esitettyä “yhden paikan sääntöä” perustellaan tutkintojen kasautumisella, mutta motivoituneen opiskelijan näkökulmasta ongelma on korkeintaan marginaalinen. Toisen tutkinnon hakemisesta rankaiseminen vähentää kannustimia osaamisen täydennykseen poikkitieteellisillä opinnoilla, eikä jätä joustoa etsiä itselleen sopivinta alaa.

Hallituksen esityksen mukaan siirtymistä alalta toiselle halutaan sujuvoittaa vaatimalla korkeakouluilta itseltään toimia, esimerkiksi lisäten yliopistojen omaa toimivaltaa siirtohauista. Siirtohakujen aloituspaikat eivät kuitenkaan ole korkeakoulun näkökulmasta irrallisia yhteishakujen aloituspaikoista, vaan opinnot mahdollistetaan samoista resursseista. Olennaisempi este aloituspaikkojen lisäämiselle on korkeakoulujen riittämättömät resurssit järjestää opetusta suuremmille opetusryhmille.

Mikäli halutaan pitää kiinni suunnasta nostaa korkeakoulujen aloituspaikkoja, tulee niille turvata riittävä perusrahoitus - ei estää opiskelijoita tavoittelemasta unelmiaan.